tiistai 15. toukokuuta 2012

Back to 70's

Seitsemänkymmentäluvun loppupuolella syntyneenä, ei minulla ole juurikaan muistikuvia kyseisestä vuosikymmenestä. Lapsuuttani paremmin kuvaava vuosikymmen onkin 80-luku. Populaarikulttuuriin tutustuneena olen kuitenkin muodostanut jonkinlaisen kuvan syntymävuosikymmenestäni.

Jotenkin 70-luku on minulle ruskea ja keltainen. Se johtunee enimmäkseen vanhoista valokuvista, jotka ovat kellastuneet albumeissa. Isällä on päällään samettipuku ja äidin hiukset kihartuvat poskilta ja ohimoilta laineillen taaksepäin. Makaan ruskealla peitolla, jossa keltaiset nallet kastelevat kukkia ja leikkivät pallolla. Ajamme Saab 96 mökille ja takapenkillä ei ole turvavöitä.

Päätin tehdä ruokaa, joka muistuttaisi 1970-lukua. Kyse ei niinkään ole raaka-aineista tai mauista, vaan enemmänkin väreistä. SAAB 96-kanapasta ei ole ehkä kauneinta ruokaa, mutta se on maukasta. Rosé-pippurin maku muistuttaa menneisyydestä - mauste jota liian harvoin käytetään.

Tämä pasta on ulkonäöllisesti jotenkin hailakka ja mitäänsanomaton. Se ei sovi tähän aikakauteen, jossa nyanssit ja värien harmonia merkitsevät niin paljon. Siltikin se on - huolimatta vanhanaikaisuudestaan - hyvinkin ajankohtainen. Salaisuus piilee parilassa.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Hiljaiseloa

 Tartu, Eesti

Hiljaiselooni syynä ovat olleet niin lähestyneet deadlinet kuin myös tekstityöpajamme kevätekskursio Tartoon.

Matkaan mahtui paljon. Suosittelen lämpimästi siirtymista Tallinnasta eteenpäin kaikille Eestiin suuntaaville tai sitä suunnitteleville.

Ensimmäisenä iltana pistäydyimme ravintolassa nimeltään Wilde. Koska minulla ei ollut nälkä, valitsin listalta pienen juustolautasen ja lasillisen talon viiniä.

Grillattu lohi olisi ollut viisaampi ratkaisu, sillä eteeni laskettiin lautanen täynnä herkullisia juustoja. Olin odottanut muutamaa palaa, mutta sainkin n. 500 grammaa sinihomejuustoa, savujuustoa, cheddaria ja valkohomejuustoa lisukkeineen. Huolimatta annoksen massiivisesta koosta, söin reippaasti ja suurella mielihalulla miltei kaiken. Seuraavana aamuna ei ollut nälkä. Se lienee sanomattakin selvä.

Tarto on huomattavasti huokeampi kuin Turku ja edullisempi kuin Tallinna. Pistäydyimme päivittäin kahvilassa nimeltään Werner. Turkulaisen kahvikupin hinnalla sai Werneristä erittäin laadukasta kahvia ja uskomattoman kakun kyytipojaksi. Eurooppalaiset vaikutteet ovat voimakkaampia siellä kuin meillä. Erityisesti tämän huomaa juuri konditoriatuotteissa sekä makkaroissa ja juustoissa.

 Muutaman päivän irtiotto. Jos sellaista suunnittelee, niin suosittelen Tartoa.

Kokeilin tietämättäni Tarton molempia klassikoita: Wilden juustolautasta ja Wernerin Brita-torttua. Tarvitaan siis ilmeisesti "kokin nenä" haistamaan paikalliset erikoisuudet...



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Sesongista toiseen

 Keväällä tapanani on käydä kriittisellä silmällä läpi kuiva-ainekaappimme ja pakastimen sisältö. Käsiini osui purkillinen kuivattuja herkkutatteja. Aarre!

Viikottaisella kauppareissulla miltei kirjaimellisesti törmäsimme tuoreeseen tankoparsaan. Vaikkei se ollut kotimaista, emme voineet vastustaa kiusausta. Aarre nro. 2!


Pyörittelin tatteja ja parsaa. Mitä tekisin? Vastaus oli ilmeinen: Risottoa. Tämän ruokalajin nimeksi tuli luonnostaan "Sesongista toiseen".

Risotto on helppo ja maukas ruokalaji. Kuten kaikessa ruoanvalmistuksessa, niin myös tässä, ensiarvoisen tärkeitä ovat kunnolliset raaka-aineet ja niiden kunnioittava käsittely. Risottoa ei edes ajatella tehtävän ilman voita, kunnollista oliiviöljyä Arborio- tai Carnaoli-riisiä ja aitoa Parmesan-juustoa. Kevyttuotteet eivät kuulu risottoon. Jos kaloreista on huolissaan, niin kannattaa muistaa, että aidoista raaka-aineista tehtyä ruokaa tulee syötyä vähemmän.

Nauttikaa keväästä tämän kera: Sesongista toiseen.









maanantai 23. huhtikuuta 2012

Normisetti

 Sateisena päivänä ryntään kiireellä kotiin. Haluan jotain lämmintä ja hyvää, jonka pitää riittää useammaksi päiväksi koko perheelle. Arkipäivinä teemme ruokaa, jota on helppo lämmittää koulun jälkeen ennen treenejä.

Suomalaisten kotien kestoklassikko lienee makaronilaatikko. En ole suuri makaronilaatikon ystävä, mutta tämä versio läpäisee seulan. Salaisuus on tomaateissa, sipulissa, valkosipulissa ja yrteissä. Jauheliha maustetaan nostalgisesti jauhetulla maustepippurilla aivan kuten isöäidin keittiössä.

Nelihenkinen perhe syö ohjeen mukaisesta määrästä noin kolme päivää. Pyydämme ystävällisesti huomioimaan, että kyseiseen imaginaariseen perheeseen kuuluu yksi murrosikäinen poika.








Tämä on Tintin parempi makaronilaatikko. Kuten kaikki reseptit tässä blogissa, niin tämäkin on avoin eri tulkinnoille ja sovelluksille. Tänään pilkoin joukkoon yhden keltaisen paprikan, koska se piti käyttää pois. Ruokafilosofiani mukaan mitään ei heitetä menemään. Tämä onnistuu huolellisella suunnittelulla ja pienellä kekseliäisyydellä.

Tässä: Tintin parempi makaronilaatikko.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ihana päivä!

Tyttärelläni on tänään syntymäpäivä. Hän toivoi fantastista ja ihanaa kakkua. Päätin tehdä hänelle lahjoja. Kakut on päällystetty marsipaanilla ja sokerimassalla (jota en ollut aiemmin käyttänyt). Harjoituskappaleita, mutta ihastusta herättivät kuitenkin. Kakkutäyte on vadelmavaahtoa - you can't go wrong with that. Ohjeen saatte täältä. Muistakaa, että koristeita suunniteltaessa vain taivas on rajana. Ihana päivä! (Kuvien Copyright: Noora Orvasto)









lauantai 21. huhtikuuta 2012

La-la-la-lauantai

 Parhaimmillaan lauantaiaamu alkaa suurella kupillisella kahvia. Pikainen lehdenluku ja sen jälkeen salille, saunaan ja uimaan.

Kun liha on taltuttanut raudan ja mieli on rauhoittunut saunassa tarvitaan ruokaa.


 Tämä on perheemme Comfort Food:ia. Höyryävän kuumana, suoraan uunista. Nälkä on kuulemma paras mauste - saattaa olla totta, mutta äänestäisin kyllä mustapippurin ja sardellienkin puolesta.

Periaatteessa kyseessä on makaronilaatikko, hivenen erilainen vain. Makumaailma on saanut vaikutteita Nizzan salaatista. Sitruunan kirpeys, sardellien, kapristen ja oliivien suola sekä kermaisen kastikkeen lempeys. Yhdistelmässä on taas niitä piirteitä, joita ruoassa arvostan. Mikään ei saa olla yksitasoista - kaikkein vähiten ruoka.

Tässä Tonnikalavuoka/"Salade Nicoise" baked in the oven









maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kiireisen pelastus

Iltapäivän kahvihetki.
Joskus on vaan kiire. Tulee sellaisia päiviä, jolloin ei ehdi syödä ruokaa joko ajoissa tai ollenkaan. Tätä tapahtuu miltei viikoittain minulle. Parhaimmillaan juoksen omien opiskelujeni, työn, opetuksen, lasten asioiden ja muiden hoidettavien asioiden välillä aamusta pitkälle iltapäivään.

Niihin hetkiin omiaan ovat Sivanandan joogakeksit, joiden ohje alunperin on Joogan Käsikirjasta. Matkan varrella olen muokannut ohjetta hieman (lähinnä lisännyt pähkinöiden ja rusinoiden määrää).

Kekseissä on herkullinen mausteinen tuoksu, jonka lapset tunnistavat jo porraskäytävästä asti. Nämä energiapommit auttavat jaksamaan hektisiä aikatauluja ja toimivat mainiosti pikaisena ateriakorvikkeena - jos vain muistaa pakata niitä mukaan käsilaukkuun.

Tässä teille: "Mä sulle myslipatukat näytän"/ Joogakeksit